Uusi ulkoasu, kantaisä + äänestys

Olisin muuten lisännyt tähän kuviakin, mutta päivittelen nyt koulun koneella.

Eli, jotkut ovat ehkä jo huomanneetkin uuden ulkoasun. Banneri on mielestäni mitä loistavimmin onnistunut, ja taustakin on kelpo, joskun sen asettelu tuotti niin suunnatonta tuskaa.

Koska LC Hämäränmaan pelitallennus katosi, jouduin aloittamaan uuden pelin. Oletettavasti seuraava postaukseni tänne on LC Hämäränmaan uusi, ensimmäinen luku. Sen verran voin kertoa, että uusi kantaisä on Markuksen pikkuveli Taneli.

Lisäksi uutta lukua koskien tuossa sivussa on äänestys siitä, mitä sukupuolta seuraavan periän näin alustavasti toivotaan olevan.


Ja mulla on paha pulma. Tänne pitäisi kirjoittaa kolme kouluun liittyvää artikkelia että tämä olisi kelvollinen tuohon tehtävään. Mitä hittoa minä kirjoitan koulusta?
Älkää ihmetelkö, jos tänne ilmestyy jossain kohtaa ensi tai seuraavaa viikkoa jotain äärettömän randomia paskaa. Koska koulutehtävä ja laiska ihminen, joka ei jaksa tehdä toista blogia.

Vaikka tekisi kyllä mieli tehdä sarjisblogi...


Voisi kai sitten puhua jotain henkilökohtaistakin taas vaihteeksi.

Mulla menee ihan kivasti. Paitsi että vihaan elämääni yli kaiken. Ja rakastan sitä, mitä minulla on. Se on tosi ristiriitainen tunne, joka repii kahteen suuntaan.
Enkä mä tee mitään hyödyllistä, en osaa. Onnistuin viikonloppuna tuhoamaan jopa meidän paistinlastan ja ehkä -pannunkin, kun yritin kokata meille ruoaksi pekonia ja munia. Vaikka se tilanne kullan kanssa vähän naurattikin, sisäisesti mä itkin. Eilen meinattiin siivota. Mä oisin voinu imuroida, mutta mä en osaa. Oon niin saatanan uusavuton. Mä kuolisin hetkessä, jos mussukka ei ois pitämässä musta huolta. Tuossa määrin meidän osat on vaihtunu. Ja se ei oo ollenkaan hyvä juttu, vaikka saattaisikin jossain määrin kuulostaa hauskalta.
Mä haluisin lopettaa tän kaiken. Kaikki tuntuu liian vaikealta mulle. Miltei kaikki mitä mä teen aiheuttaa mulle jossain määrin tuskaa. Mutta... vittu.
Haluaisin lopettaa olemasta, mutta samaan aikaan en halua tai pysty. Vihaan tätä kaikkea paskaa, mitä mun pään sisällä liikkuu, mutta samaan aikaan rakastan sitä mitä mä omistan. Lähinnä tuolla tarkoitan mussukkaa. Rakastan niin paljon, etten pysty tekemään mitään mun pahojen ajatusten hillihtemiseksi. Mä kai loppupeleissä tuun hulluksi.

Tää biisi... Törmäsin siihen viimeyönä. Se saa mut miltei itkeen, mut silti mä jossain määrin tykkään siitä. Se kuulostaa niin kivalta... Mutta noi sanat tuo mun mieleen jotain... Jotain, mitä aatellessa kyyneleet aina kostuttaa mun silmät.

Kihloissa + paha kämmi LC:n kanssa

Eli siis eilen, 9.3.2013 menin sitten kultani kanssa kihloihin. Kaks vuotta sitten samana päivänä aloitimme seurustelun. Hih, onpahan tossakin päivässä lisää juhlittavaa C:

Ja sitten otsikon toinen aihe:

Pelini näyttäs ihan kunnolla temppuilevan. Olin aikeissa viimein edistää LC Hämäränmaan tarinaa, mutta kuinkas ollakaan - se tallennus on kadonnu jonnekin. En missään nimessä oo poistanu sitä! Minne se sit on kadonnut... Näyttää siltä, et joudun alottaan koko touhun uusiksi. Anteeksi kaikille, joiden mielestä vanha tarina oli hyvä, mut tässä pääsi käymään näin.. Vituttaa itseäkin, perijäkin oli jo teini-iässä ja kohta aikuinen... Ei voi mitään.

Joo, tää oli ny tämmönen pikapäikkä.

Uusi Pokémon, koulujuttuja, homoja ja Skyrim-urpoilua

Otsikossa kaikki olellinen.

Joten aloitetaan järkässä sitten.

Jotkut ehkä tietävätkin jo, Pokémoniin on tulossa kuudes gene. Siitä on jo 6 poksua julkaistu, jos oikein muistan. Uusin niistä on Sylveon, uusi Eeveen muoto.

Ja, voi, että, mä, niin, VIHAAN, sitä, otusta. Siitä on saatu selville vasta miltä se näyttää, sen nimi ja että son Eeveen evoluutio. Ja silti ihmiset fanittaa sitä jo niin täysillä. Sille on tehty devassa jo 8 grouppia. Siitä piirretään joka päivä ainaki sata kuvaa (miinus mun liioittelut). Ihmiset on tehny siitä jo hahmoja Pokémon ropeihin. Ja jotkut ääliöt sanoo, että se on niiden lempi Pokémon. OIKEESTI. Te ette tiedä edes mitä tyyppiä se on! Sitä rakastetaan ihan vaan koska se on niin "söpö" (musta se on kamala, sellane "iih kattokaa ku oon nii lutunen rakastakaa mua!"), ja koska se on Eeveen muoto. Oon ottanu haasteekseni piirtää kaikki Pokémonit, joita tulee näillä näkymin oleen reilut 700 joten on vähä työtä siinä, mutta tätä menoo Sylveon on se vihon viimenen minkä piirrän. Ellen sitte piirrä sen päätä keihään nokkaan, niinku oon jo suunnitellu.

 Sylveon... Se näyttää tältä, rakastakaa sitä.

Sitte koulujuttuja.

Tänään oli internetjulkaisua, ta tehtävä oli, tadaa, tehdä oma blogi. Kysyin opelta, josko saisi muokata tehtävän mukaan jo valmiiksi olemassa olevan blogin, joten Hämäränmaa saattaa nyt kokea pieniä muutoksia. Tahtoisin tänne myös uuden ulkoasun, kahtoo jos senkin jaksaisi tässä työstää jahka saan tuon roolipelifoorumin valmiiksi.

Mä myös urpoilin toissapäivänä ihan kympillä. Oli taittoa. Opettaja pyysi mua hakeen mun parturi-kampaajille tekemän flyerin testiprintin tulostinhuoneesta. Se anto mulle avaimet ja kävin hakeen ne paperit. Kun palasin, luokan ovi oli mennyt lukkoon. Mutta mulla oli avaimet!

Seuraavat pari minuuttia yritin tajuta, miten sitä ripaa pitää kääntää et se ovi aukee. Ai että opettajalla oli hauskaa. Sit lopulta sain sen oven auki, ja ope hihkaisi: "Hienoo sä pääsit sisään!"

Mä: "Joo. En osaa kulkee ovista."

"No, kaikki on hyviä jossain, ovet ei oo sun bravuuri."

Jotenki noin se kai meni.

Nyt huomenna kympiltä pitäs mennä sellaseen juttuun, missä suunnitellaan tekemistä tänne kouluun. Ope heitti mut mukaan, enkä tohtinu kieltäytyy... Ahistaa, mä oon nii huono keksiin mitää tekemistä. Jäi tukarina olosta paha maku suuhun; jos yritin ees jotain ehottaa, mut lytättiin heti.

Ja sitte homoista.

Tossa viikonloppuna pelattiin kullan kaa Perfect Worldii. Siinä oli muute sellane ystävänpäiväkisa mis piti tehä sellane ystävänpäiväkuva lemmikeistä. Mun työt tässä ja tässä. Saa nähä tuleeko tästä mitään, ihan tyytyväinen oon noihin. Huomatkaa muuten, että kuvat on koottu, hahmot ei alun perin ollu kiinni noissa maisemissa. Paitsi ton ekan kuvan sininen karhu oli jo tossa. Sen selässä oli mun haltia, mut poistin sen. Huomaako sitä et siin ois ollu joku? :D Ja tokassa kuvassa mun Xendrewus-psychic ja mussukan Sintti-venomanceri taustalla suutelemassa.

Joo, poikkesin vähä aiheesta. Tuli otettuu viikonloppuna vähä kuvia siitä pelistä. Kuvissa mun velho Fanyu ja mussukan Tideborn Arudeikon aka Homokala~ Suoraan sanottuna en muista yhtään mitä tehtiin tuona yönä tuolla pelissä XD On vaan hieman epäilyttävä kuvamateriaali jälellä. Leikitään, että ne löyty Fanyun kamerasta tuon railakkaan yön jälkeen.
Niitä kuvia on niin paljon etten laita tähän suoraan, saatte kahtoo ne täältä.

Sitten sitä Skyrim-urpoilua

Tähän alkuun kuva mun hahmosta, joka on Itzal-niminen Khajiit. Takana näkyy sen "poikakaveri" (ei varsinaisesti, ainakaan vielä XD) Golldir.




 Mun ihan eka kämmi viikkojen takaa: kuoleeko, jos hyppää korkeelta kielekkeeltä?
Vastaus: kuolee.

Sit tossa maanantaina mä viimein jatkoin taas tän pelitystä. Siinä heti jatkon kämmäilyy. Olin yhen kosken varrella ja kattelin sellasta oikeen kunnolla pärskyvää kohtaa, "Kuoliskohan..."
Mun takaa hyppäs susi. Tiettä mä säikähin sitä, karjasin ja loikkasin sinne koskeen. Valuin sen mukana saakelinmoisessa virrassa, kivien keskellä, ja nousin alempana rantaan ihan ehjin nahoin. Tuli sitte todettuu, et kannattaa olla vitun tyhmä jos haluu säilyy pidempään hengissä :'D

Se tuli sitte kumottuu vähä myöhemmin.
Näin puolialastoman jätkän paimentamassa parii mammuttia. Tietty sain sitte päähäni, et ammutaas sitä jätkää jousella päähän. Mä kyllä osuin... Ja siihe ylös tuli näkyviin, mikä se on. Jättiläinen. Siinä vaiheessa sitte kalpenin, "Voi vittu, mä oon niin kusessa nyt", ja ryntäsin juoksuun. Menin yhen nyppylän taa piiloon, ja se luovutti. Se jätkä näytti pienemmältä kaukaa katottuna! Mut kun sitä jälkeenpäin miettii, niin eihän normi ihminen sais mammutteja paimennettuu?

Noh, menin siihe Whiterunin kaupunkiin. Säädin siellä, tapoin lohkarin (=kyykin piilossa ja ootin et NPC:t tappaa sen ja pöllin kunnian itelleni) ja pääsin sen jaarlin herttuaksi. Sain mukaani naisen. Lähettiin sitte sen kaa joidenki ihmejätkien luo. Siin matkalla tuli vastaan linnake josta mentiin kylmästi läpi ja tapettiin kaikki, ja sitte tuli vesiputous. Tavalliseen tapaani kapusin vähä maata alempana olevalle kivelle, kattelin alas ja mietin kuolenko jos hyppään, ja et kokeilisko. No, se ämmä, Lydia keksi tavan tulla alas mun luo ja hyppäs mun niskaan. Tietty mä putosin. Ja jäin tosi katkeraks sille ämmälle.

Päästii yhtee paikkaan missä piti auttaa Golldirii yhen nekromantikon kanssa. Me sitte autettiin. Siin taistelussa sitä saatanan haltia-nekromantikkoo vastaan Lydia kuoli. Yritin turhaan herättää sitä zombiksi, vaikka mulla sellane taika oli. Tuli sitte todettuu, että ei kyl oikeestaa harmita, ja et siitä oli vaa harmia. Vaikka jäihän sitä kaipaamaan ku se kuitenki puolusti mua ja toimi hyvänä kilpenä. Mut onneks Golldir lähti mun matkaan!<3

Matkasin sen kaa niide jätkien luo. Mentiin sellaseen lumipaikkaan. Vastaan tuli trolli. Ja se tosiaa trollas. Tappo mut monta kertaa. Tuli siin selostettuu kullalle mitä mä teen. Suunnitelmat alko aina tyyliin "Trollin tappoyritys osa 3". Kyl siihe 11 osaa ehti tulla ennen kuin mä sitte keksin ampuu siihen sellasen ihme myrkyn nuolella et son heikkona tulelle ja kärvensin sitä.

Mentiin jätkille, ja palattiin. Paluumatkalla onnistuin eksyttään Golldirin yhtee vesiputoukseen ku se raukka seuras mua sinne eikä osannu pois. Luulin yhessä vaiheessa et se putos ja kuoli ku en löytäny sitä ja olin sit iha angst. Sitte se juoksi jostai mettästä mun luo. Ja tuli todettuu että Itzal ei pärjää ilman tota jätkää. Toivottavasti se säilyis hengissä niin että saan sen yhen amuletin millä pääsee naimisiin... Joskin oon vähä pihalla voiko Khajiit mennä, tai voiko ton kaverin naida, muttah. Ainaki siinä voi olla homo! Joten elättelen toiveita.

Muuta urpoiluu ei tuu mieleen.
Paitti että haamukersan kaa on aika inhottava olla piilosilla.
Okei, ei kai ollu muuta. Oon monta viikkoo meinannu kirjoittaa tänne, ja nyt sen viimein tein! Ei oo vieläkään oikeen tullu mitään Simssin pelailusta, pahoittelut siitä. LC Hämäränmaa ei kuitenkaan oo kuollu eikä varmasti tuu kuoleen pitkään aikaan.

THE TÄRKEÄ POSTAUS

Olen tässä miettinyt vähän... Ja haluaisin kuulla ihmisten mielipiteitä.

Eli, olisi siis tarkoituksena tehdä Nyunjan Legendasta roolipeli. Se olisi siis forumipohjainen roolipeli, jossa pelataan Nyunja-planeetan koirakansalla. Pelaaja saa luoda oman hahmonsa, jolla puuhastelee tuolla toisen ulottuvuuden planeetalla. Se ei kuitenkaan olis mikään ihan normi foorumirope, vaan sellainen jännä, missä olis käytössä tasosyseemi.
Toisin sanoen, hahmoja kehitetään taso tasolta. Hahmoa voi kehittää erilaisilla tehtävillä, harjoituksilla, taisteluilla... Tetävistä saisi palkinnoksi kokemuspisteitä, rahaa ja tavaroita.
Voit luoda aluksi joko Kidamawa tai Namajawak -heimoon kuuluvan koiran, mutta hahmon kehittyessä eteesi aukeaa aivan uusia mahdollisuuksia (mm. epäkuolleet ja heimottomat, näin esimerkiksi). Lisäksi hahmon kehittyessä saat käyttöösi uusia hyökkäyksiä, esineitä, alueita, tehtäviä... Ja niin edelleen.

Kaiken kaikkiaan kyseessä on roolipeli, jossa ihan oikeasti voi edetä ja tavoitella jotain, voi luoda uusia ystävyyssuhteita, tutustua uusiin ihmisiin ja tehdä yhteistyötä. Hahmosi edetessä elämässään pääset käsiksi aivan uudenlaisiin paikkoihin ja ihmeisiin, joita tuskin on vielä muissa foorumipohjaisissa roolipeleissä nähty. Hupia hommaan tuovat Nyunjan koirat, joista jokainen on jollain tapaa erikoinen, mielenkiintoinen ja omanlainen. Kirjavaan hahmokuntaan ei varmasti eksy tylsiä tai samankaltaisia hahmoja!

Roolipeli ei kuitenkaan seuraisi tuon (vielä varsin alkuvaiheessa olevan) sarjakuvan pääjuonta, joten mikä tapahtuu ropessa, jää ropeen. Kuitenkin, jos vain hahmojen luojille se passaisi, ottaisin roolipeliin luotuja hahmoja mielelläni sivuhahmoiksi sarjakuvaan, sillä ns. "taustalla hiippaileville tyypeille" on aina tilaa.

Tuon "hienon" mainospuheeni jälkeen kysynkin, olisiko kellään kiinnostusta liittyä tällaiseen roolipeliin, tai edes kokeilla? Tämä roolipeli ei vaadi aikaisempaa kokemusta roolaamisesta, joten ihan ensikertalaisetkin olisivat sydämmellisesti tervetulleita! Kertokaa mielipiteenne, kyllä tai ei. Tahdon tietää, olisiko ihmisillä kiinnostusta eli kannattaisiko minun ajaa näitä ideoitani vielä pidemmälle, ihan foorumille asti? Kiinnosti tai ei, kommentoikaa ja kertokaa mielipiteenne!

Heaven is a place on Earth

Jännä kirjoittaa tänne näin koulussa, mutta kotona oli niin ylivoimainen tehtävä tuo koneen avaaminen. Ah, ihana kirjoittaa paria sanaa pidempää tekstiä Macin näppäimistöllä <3

Macistä puheenollen... Olin saamaisillani iMacin. Läppäri on välillä aikeissa sanoa sopimuksensa irti, pöytäkone on homo... Tietenkin tässä alkaa tarvitsemaan jotain millä piirtää. Jos meinaan piirtämisestä ammattia, ei siinä hommassa enää PC:llä pelata. No, kun kerran on läppäri kuolemassa niin aloin miettiä, miksi hitossa sitä ostaa uusi pöytäkone. Niinpä on nytten sitten tulossa MacBook Pro (Retina) kotiin. Tai no Lieksaan. Porukat tuo sen sunnuntaina kun tulevat käymään meillä. Olen niin onnellinen C: Mulla on niin parhaat vanhemmat.

Ja mulla on myös paras kumppani, oikeasti. Ja sitähän kukaan ei vielä tiennyt.

Ja siihen sivutoteamukseen liittyen ajattelin kertoo vähän eilisestä:
Herättiin taas jossain yöllä ja valvottiin koko yö. Aamulla kympiltä siis takas nukkumaan. Koska sunnuntaista on kehkeytymässä meidän kauppapäivä, tuli herättyä jossain vähän neljän jälkeen. Ja pam - mussulla niin kipee pää ettei se voi lähtee. Joten otin jutut listaan ylös ja kävin viel juttelemassa sänkyyn jääneelle mussulle. Käskin sitä pysymäänkin sängyssä. Se pyys mua laittaan jonku levyn soimaan ettei sillä ois niin yksinäistä (awww....). Joten tein niin ja lähdin. Polkiessa huomasin, että -15 asteen pakkasessa on saakelin vaikee hengittää. Pyöräilin Prismalle, tein ostokset alle kymmenessä minuutissa. Kello oli varttia vaille kuusi, joten kerkesin vielä ostaan meille Hesestä ruokaa. Tavanomanen annos, kuus kananugettii hanille ja mulle kerroshamppari pelkällä valkeella majolla. Tällä kertaa ei juomia koska koti missä on parmpaa kuin luomu RASVATON maito ja kokis.
Ja sit kotiin. Meinasin delata ylämäkeen, joten jouduin taluttamaan koko perkeleen mäen ihan alkupäästä asti.
Joten pääsin siis kotiin. Vihdoinkin. Vein kamat kaappiin ja palasin sängyssä makoilevan hanin luokse. Syötiin sitten sängyssä kun se ei jaksanu nousta ja hipsiä olkkariin. Yhessä kohtaa se kysy, et onko meillä mitään kivaa kasettia jota voitais kattoo, kun makkarissa meillä on VHS-telkkari. Alettiin sitte katteleen kasettii mis oli Pokemon-, Cubix- ja Spies-tytöt -jaksoja. Kun oltiin syöty, otin hyvän sellasen istumisen ja makaamisen välimuotoo muistuttavan asennon, ja mussu käperty mun viereen ja käytti mun vatsaa tyynynä C: Se oli ihanan lämmin mun kylmää kehoo vasten (perkuleen pakkanen). Siin makoiltiin ja katottiin koko kasetti läpi... Ainaki Pokemonit, niit kahta muuta sarjaa kahtottiin vaan pari jaksoo. Sit meinattiin mennä tiskaamaan, mutta ei sit jaksettukaan ja makoiltiin lisää. Herättiin joskus kahen maissa yöllä ja katottiin et oho, tuli nukahettuu. Sit päätettiin et nyt tiskataan. Keksin heittää vitsillä et mussu laittais sen sisäkön asun päälle (kiitti yhelle koulukaverille joka möi mulle sellasen C:). Se sit kysy, et "Pitääkö mun?" ja mä tietty innostuin ku se ei ollu kielteinen sitä ehotusta vastaan, joten se sitte sai leikkii sisäkköö ja tiskas meidän hienon ei niin vuorisen tiskivuoren. Sit avattii töllö ja katottii Voicee. Tai Kutone se nykyää on, mut joskus soli Voice nii se sitte on Voice, piste >:C Sielt tuli tavanomasta paskaa, joten menin pesulle ku oli tukka superpaskanen. Kun tulin sieltä parin minuutin pesusession jälkeen, mussu oli keittäny meille teetä. Sit se viel hiero mua. Voin vaan sanoo, et mun elämän laatu on parantunu huomattavasti, kun muutin yhteen tuon teetä ja Pepsiä kittaavan pikku otuksen kanssa. Voisin melkeen sanoa, että mun masennuksesta ei näy enää jälkeäkään. Edelleen mulle kyl tulee paha olo tosi helposti kaikesta negatiivisesta, mut kyl se siitä. Paljon onnellisempi kuitenkin oon täällä kuin Lieksassa.
Mut yhtä juttuu jäin Lieksasta, tai etenki mun lieksalaisista ystävistä kaipaamaan. Nimittäin sitä että ketään ei haitannu se, et mun elämässä ei juuri muuta sisältöö oo kuin mun mussu. Täällä se näyttäis olevan joku ongelma. Pari ihmistä on vinkunu mulle et pilaan niiden elämän, kun höpisen vaan siitä. Jos vittu häirihtee nii sama mulle, jos ette osaa tajuta ettei mulla oikeesti oo elämässä mitään kertomisen arvosta, nii ei oo pakko olla mun kanssa. Piste. Jos oon hiljaa nii aatellaan et mulla on jokin vialla. Jos puhun kullasta nii se ärsyttää. Siitä valihette kumpi parempi. Vaikka tätä tuskin kukaan asianomanen lukee. Saanpahan möykätä rauhassa. Mut tosiaan, siinä missä se täällä ihmisiä ärsyttää, ei lieksalaiset siitä urputtanu. Kiitos teille, te ymmärrätte. Tai sitte mun motiivit on teille tuntemattomat, mut ootte niin vitun tyhmiä, ettei se teitä haittaa :'D

 Mitäs sitte... Mulle on iskeny kauhee Simssin pelaus himo, joten on hyvin mahdollista, että LC Hämäränmaa jatkuu kohtapuoliin. Mua vaan häirittee se ikunen kesä nyt, kun Vuodenajat -lisäosa on tullu. Aattelin vinkuu sitä isiltä kun mennään sunnuntaina kauppaan. Saa nähä saanko sen.
En oo kans varma oonko maininnu siitä, tai onko asia korjautunu... Kuitenki, kämmäsin sen pelin kanssa jotenki oudosto, ja Madeline katos jonnekin. En tiiä mitä sille tapahtu. Se ei muistaakseni ollu enää ees Markuksen tuttavalistassa (en muista, en oo avannu sen Legacyn perhettä hetkeen). Kahtoo ny miten teen asian kanssa. Voi olla et joudutaan leikkiin, et se kuoli tai jotain.

Ja nyt totean, et on ihanaa että tää bloggeri tallentaa aina aika-ajoin nää tekstit. Firefox kaatu, mut en menettäny tätä koko tekstiä.

Olikohan mulla muuta sanottavaa nyt tähän hätään. Paitsi että olen nyt taittoa käsittelevällä tunnilla ja ope sano, että verkkojulkasussa Verdana näyttää hyvältä. Joten laitan tähän Verdanan että kaikki näkee miten selkee se on lukea. Noin. Oho, teksti isoni aika lailla... No, olkoon sitte tällasta norsutekstiä :'D

Niin ja otin lisää kuvia Nadjasta, tällä kertaa koulussa.

Tää on söpöh <3

Ikkuna C:

Siinä sitä kellitään sohvalla.

Se poseeraa taas niin nätisti <3 Huomatkaa mun kännykän kameran kaunis laatu.

Pose C:

Ja pose taas. Son nätti tyttö :3



Ja nimen otin taas yhestä Elvenkingin biisistä (tai no coverista). Joten linkkaan sen tähän:

 No nyt ei tainnu olla enää muuta...  Joten siinä se, baibai ^^
 

A loser, crazy bastard...

...lauletaan biisissä, joka nyt soi päässä. Ja se sopiikin tähän tilanteeseen varsin hyvin.

Oon taas niin saakelin toivoton ja hyödytön olento.
Mainitsin jo varmaan siitä viikon päästä järjestettävästä Ihan Komerosta -tapahtumasta? Mä sain rikottuu mua kolmisen viikkoo kiusanneen artblokin, mut en vieläkään saa mitään hyödyllistä aikaan. Piirtelen vaan kaikkee turhaa. Se tapahtuma on tasan viikon päästä, eikä mulla oo valmiina kuin pari figuu ja printtii. Näillä eväillä on paha lähtee yhtään minnekään.
Ja noinkohan lähdenkään. Oon vakavissani harkinnu sen pöytäpaikan perumista. Olikohan se sittenkin liian hätiköity päätös? Koko tapahtuma pelottaa mua. En mä uskalla mennä sinne satojen ihmisten keskelle kaupittelemaan mitään... Kukaan ei pyydä mua piirtään mitään ees ilmaseksi, miks joku sitten suostuis maksaan siitä? Mä vaan en oo tarpeeks hyvä.
En mä oo hyvä missään.
Alan saada alemmiuskomplekseja jopa mussukan suhteen. Njoo, oon aina kadehtinu sen kirjoittamistaitoja, mutta kun se nyt täällä olon aikana on osoittanu olevasa oikee luonnonlahjakkuus myös kokkaamisessa. Ja jossain, mut en nyt saa päähäni mitä se oli. Se osaa kaikkee tarpeellista. Mut mitä mä teen, katon vaan päivät pitkät telkkarii tai oon nolifena devassa ja facebookissa. Mulla ei riitä jaksamusta mihinkään. Koulu syö kai jossain määrin liikaa voimia. Ja nyt on muutenkin omalla tavallaan hankalat ajat alkamassa...
Mutta takaisin siihen tapahtumaan. Jos en saa nyt viikonloppuna mitään aikaan, antaa olla. Ihan sama lopetinko kesken vai meninkö loppuun, lopputulos on silti sama. Saan todeta olevani turha ja että musta ei oo mihinkään. En osaa mitään. Vielä. Joo, tiedän tän olevan oikee asenne asian käsittelyyn, mut niin se vaan on. Ja sekös masentaa. Oon ny taistellu sitä vastaan ja olo on ihan hyvä ollu, mut kun ees aattelen koko tätä asiaa....
En jaksa. Tää juttu syö vaan mun voimia - ja mielenterveyttä. En muutenkaan näe töiden tekoa vielä niin pakollisena juttuna. Ihan sama, vaikka tämä onkin ainutkertainen tilaisuus panna töitään myyntiin, oon mä ennenkin antanu tilaisuuksien vaan luisuu käsistäni, mennä ohi, jättää mut jälkeensä...
Mun mieltä kaivaa myös se, että oon todella yksinäinen. Hitto, mä niin kaipaan mun vanhoja ystäviä. Nykyisin meidän koko luokassa on kyl hyvä henki. Ja mulla on kolme hyvää ystävää. Mut siksi se niin sattuukin, kun ne kolme on vaan keskenään ja jättää mut ulkopuolelle. Sain eilenkin olla ruokalassa yksin, ja tuntuu kuin kukaan ei haluis puhuu mulle. Ensin vilkaistaan oudosti, sitten sanotaan jotain. Eniten menee siihen että mä vaan istun hiljaa ja kuuntelen ku toiset nauraa ja pitää hauskaa. Jos yritän sanoo väliin jotain, mut ignoorataan. Välillä kyllä on ihan kivasti asiat, mulle puhutaan ja näin, mut musta alkaa tuntuu, että kaikki on vaan pelkkää teeskentelyä.
Sitäkö se on, kun on ystäviä? Oon niin onnellinen, että mulla ei sellasia ysillä meidän luokalta oikeen ollu. Ystävyys on teeskentelyä. Näytellään välittävämme, mutta todellisuudessa ei kiinnosta paskan vertaa. Mä tutustutin sen yhen ystäväni niihin kahteen muuhun, joista toinen on samanlainen kuin minä; ei oo pahemmin seuraa ollu, kiusattu ja näin. Ja siitä palkaksi mut hylätään.
Kehen täällä voi enää luottaa? Onko maailmassa enää ketään, joka välittää musta. Muita paitsi kulta. On ihanaa, miten se huolehtii siitä, että saan edes vähän lepoa. Se pitää musta tällaisena, läskinä ja haisevana, sanoo ettei mun tartte muuttua. Oon kuulemma ihana ja tyhmä. Hitto, mä niin rakastan tuota ihmistä... Ainoo, jonka kanssa mä oikeesti tunnen olevani onnellinen, ja jonka kanssa on takuulla hauskaa (ellei olla jostain syystä masennuksissa).
Muuten mulla ei sitten kai olekaan ketään. Siltä ainakin tuntuu. Kukaan Lieksasta ei kuulosta kaipaavan, edes vanhemmat ei soittele. Näyttää, että niidenkin elämä menee nyt paremmin, kun mä en oo enää häirihtemässä. Niinkö se on muidenkin osalta?
Miks mä ees oon olemassa, mietin vaan. Mut ne mietteet päättyy lyhyeen, oon olemassa tuota yhtä ihmistä varten. Ei mun olemassaololla oo muuta tarkoitusta.

Ehkä mä päätän tän tunnepurkauksen tähän. Ja tiedoksi, jos siel on kirjoitusvihreitä niin antaa olla, en nyt niistä jaksa välittää tai lukee tätä läpi ja korjata virheitä.
 Ja loppuun viel se biisi, mikä mulla päässä soi, mistä ton otsikon pöllin ja mikä mua niin hyvin kuvaa. Kuunnelkaa ihmeessä, se on kaunis biisi.

Kaiken mäkin päätän kestää

Mulla on ollu ny kolme viikkoo saatananmoinen blokki, ja Ihan Komerosta -tapahtuma senkun vaan lähestyy. Saa nähä saanko kaiken ajoissa valmiiks.

Random valitus päättyy tähän.

Ja sit pääasiaan.
Jotain kummmaa tapahtu viime yönä, ja jostain kumman syystä mussukka suuttu mulle... ehkä. En tiiä, se ei suostu puhuun mulle tai mitään. Minkä seurauksena nukuin vajaat pari tuntia. Kun heräsin, sama rumba jatku. En tiiä ollenkaan mitä tää kaikki on, mut vaikuttais siltä et tää alko siitä ku nukkumaan ruvetessa halasin sitä ja sanoin rakastavani sitä. Sit se meni tollaseks.
Anyway, se jäi petiin ja mä päätin lähtee Siwaan ostaan sille "lepyttelylahjaks" Kekäleitä ja Missä X -pussin. Toi meidän lähisiwa oli kuitenkin kiinni, ja siin luki mikä Siwa on auki. Palasin kotiin ja katoin missä päin se katu on. Muistin kuitenkin kadun nimen väärin, siispä ajelin kaks kilsaa ihan hakoteillä. Jään ja loskan keskellä, pyörällä. Ihmettelin ku ei Siwaa näkyny, joten palasin tälle meidän kadun Siwalle. Siin selvis ettei se ollukaan Sivu- vaan Välikadulla. Onneks siin oli pariskunta, joka ties misson Välikatu.
Ja se. oli. vittu. keskustassa. Kiitin niitä ja lähin ajaan. Mukava mäki alas jään ja loskan keskellä. Melkeen liu'uin päin punasia. Eksyin. Pääsin Siwalle. Siel en ihan tajunnu miten siel pitää mennä ku ne hyllyt oli kummasti. Lopulta tajusin ja kaappasin vikan Kekälerasian ja yhen Missä X -pussin. Otin myös itelleni Suffeleita vaivan palkaksi (joskin kaa toi pikkunenki niitä syyä, se tykkää niistä C:). Ja sit kassalle... Missä myyjä sanoo seittemän kakskytviis, ja mulla oli vaan seittemän euroo taskussa (piti olla 12, mut minkäs teet ku hapuilet seteleitä pimeessä). Sanoin, et otan Suffelit pois, ei oo tarpeeks mukana. Sit se myyjä katto mua hymyillen ja sano, et saan mä ne seittemällä, se maksaa ne 25 senttii. Kiittelin ja toistelin et son ihana ihminen, toivotin hyvät päivänjatkot ja menin pyörälle. Avasin lukon ja polkasin liikkeelle.
Ajoin vaan reilu kymmenen metrii, kun mun kengännauha juuttu polkimen väliin ja rämähin turvalleni maahan. Ei onneks jääny jälkee, vaatteet pysy ehjänä ja suht. kuivana. Irrottauduin, laitoin nauhan kiinni, nousin ja jatkoin matkaa. Poljin sen koko saatanan mäen ylös. Soli osittain jäässä ja loskassa. Ja viimein pääsin kotiin, otin itelleni Pepsiä ja tulin tähän.
Lopputulos: ajoin reilut 5 kilsaa, melki kuus, ja jos vähääkään tuntee mua tietää, et mulla on paska kunto. Ja nyt on kipeet jalat.
Saa kulta arvostaa tota. Jos son edelleen vihanen kun kuulee tän tarinan, mä suutun.

Ja nyt mä rikon mun blokin.